Blogi 
3.8.2010
Oikeus on rikos
Korkein oikeus toimii kuin teini etsiessään suuntaa ihmisoikeusviidakossa. Presidentti Pauliine Koskelo on Jane, joka vielä etsii Tarzaniaan, joka ottaisi naisensa ja veisi tämän puun latvaan omaan pesäänsä, mistä kaiken näkee selvemmin. Toivoisin Tarzanin löytyvän pikapuoliin.
Korkein oikeus on aktiivisesti päivittänyt suomalaista ihmisoikeuskäsitystä lähemmäksi eurooppalaisuutta. Syksyllä uusi aika näytti koittavan, kun suomalainen inkvisitiomenettely lopetettiin korkeimman oikeuden päätöksellä KKO 2009:80. Tämän jälkeen ketään ei enää voinut rangaistuksen uhalla pakottaa todistamaan itseään vastaan. Suomi tutustutettiin ihmisoikeussopimuksen takaamaan oikeuteen.
Imperiumin vastaisku tuli pian. Arsenalin maksamat asiamiehet ostivat professori Matti Tolvaselta oikeudellisen asiantuntijalausunnon, jonka mukaan oikeus on rikos.
Tolvanen kirjoitti lappuun, että ihmisoikeussopimuksen takaaman oikeuden käyttäminen täyttää rikoksen tunnusmerkistön, mutta teko voidaan jättää rankaisematta anteeksiantoperiaatteen perusteella, jos oikeus näkee sen kohtuulliseksi.
Suomessa on siis rikosoikeuden professori, joka sanoo oikeuden olevan rikos, täyttävän rikoksen tunnusmerkistön. Tämä kertoo suomalaisen tutkijakunnnan ymmärryksen syvyydestä, se on pohjalla. Tolvanen on entinen poliisi, joka päättää ensin, että on rikos, syyllinen pitää enää löytää.
Tällä nyt ei olisi ollut muuten merkitystä, mutta korkein oikeus lähti mukaan tähän järjettömyyteen ratkaisullaan KKO 2010:41, jossa se totesi, että oikeuden käyttäminen täyttää rikoksen tunnusmerkistön, oikeus on rikos! Tämän korkein oikeus teki täysistunnossa, siis kaikkien neuvosten voimalla.
Tämä on järkyttävä esimerkki ymmärryksen kapeudesta suomalaisessa oikeuskulttuurissa. Hyvät herrat, oikeus ei ole rikos. Ainoastaan tohtorin koulutuksen hankkinut juristi voi olla tätä ymmärtämättä, niin ja korkein oikeus.
Tämä vie taas Eurooppaan, mistä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin aikanaan tulee kertomaan meidän korkeimmalle oikeudelle, että oikeus ei ole rikos, oikeuden käyttäminen ei ole rikollista. Oikeuden käyttäminen ei tarkoita rikoksen tunnusmerkistön täyttymistä, vaikka jälleen yksi maksettu tohtori on saatu niin sanomaan.
23.7.2010
Romanialaiset rosvot
Helsingin kaduilla istuu tummia huonosti pukeutuneita ihmisiä nöyrinä, tai ainakin nöyrännäköisinä käsi ojossa hamuamassa ohikulkijoiden kolikoita, koska seteleitä ei pahvimukeihin tällä keräyksellä saa. He ovat romaniasta tänne saapuneita iloisia eurooppalaisia, jotka yhdistävät Euroopan eri reunojen kulttuuria ja tuovat väriä asvalttiin.
Väriläiskien business ei rajoitu passiiviseen varojen keräämiseen, vaan osa varsinkin nuoremmista kerää varoja aktiivisesti potkimalla ohikulkijoilta polvet halki ja vapauttamalla nämä lompakoistaan. Nuoruudessa on voima.
Olin tällä viikolla hieronnassa Tehtaankadulla, kun liikkeen ovesta lampsi sisään huonosti englantia puhuvia miehiä. Koska olin turvallani, en nähnyt kyläilijöitä tarkemmin, kuulin vain puheen.
Miehet sönkkäsivät jotakin epäselvää paikalla olleelle naiselle, joka yritti selittää ja ymmärtää kysyjiä. Miehet tunkeutuivat liikkeen sisätiloihin selittäen ja selittäen, kielellä, joka ei sanonut mitään. Kuuntelin ja kummastelin, jatkoin pötköttämistä, koska hieronta oli kesken.
Yhtäkkiä nainen kiljaisi, toinen miehistä tyhjensi kassan ja otti mukaansa vielä pari samppoopulloa, ukot juoksivat ulos, katua alas seuraavaan liikkeeseen. Ja kulttuurivaihto jatkui. Kaikki tapahtui hyvin nopeasti. Jatkoin pötköttämistä, hieronta oli kesken.
Suomalainen vieraanvaraisuus on hyvä asia. Omasta pitää kuitenkin pitää kiinni. Romanialaisten rosvojen hyysääminen ei ole oikeaa vieraanvaraisuutta. Suomalaisten ei tarvitsisi katsella ja hyväksyä ihmisiä, jotka ovat tulleet tupaan tällaisilla motiiveilla. Atleetiklubin seinällä on sanktionuhka, jonka mukaan: joka ei noudata salin sääntöjä, saa turpaansa ja heitetään ulos. Suosittelen tätä laajemminkin.
20.7.2010
Herraonni
Nokia vaihtaa johtajaa. Jorma Ollila shoppailemassa uutta pomoa Nokialle. Ehdokkaat eivät halua muuttaa Suomeen. Miksi johtajan pitäisi asua Suomessa, koska yhtiö on mitä kansainvälisin ja sen liiketoiminta on kaikkialla muualla paitsi Suomessa. Yhtiön kannalta olisi tärkeämpää saada paras mahdollinen johtaja kuin johtaja, joka suostuu asumaan Suomessa.
Nokian edellinen katastrofi sijoittuu toimitusjohtaja Kaarlo "Kalle" Isokallion aikaan 1990-luvun alkuun. Kalle kinasi Simo Vuorilehdon kanssa ja sai potkut ja eläkkeen hiukan yli nelikymppisenä. Tunnen Kallen aika hyvin, koska potkujen jälkeen palkkasin hänet erilaisiin projektihommiin, joista näkyvin oli Finvestin omistaminen.
Isokallio on joviaali seuramies, joka viehättää kaikkia vasemmalla ja oikealla, mutta joka ei oikein itse keksi mitään ellei keksimisenä pidä veijariromaaneja, joita hän suoltaa mökistään. Kallelta puuttuu särmä, hän ei sovi suurten asioitten ratkaisijaksi, minkä vuoksi hän sai myös mennä. Tilalle tuli Ollila, jonka jälkeen ruoriin astui Kallasvuo.
Törmäsin Kallasvuohon tohtoripromootiopäivällisillä. Hänet promovoitiin kunniatohtoriksi. Kallasvuo osoittautui hämmentävän tavalliseksi kundiksi, ei mitään säkenöintiä, jonka kuvittelisi liittyvän yhden maailman suurimman yhtiön pomoon. Tavallinen kaveri, jolla on pehmeä kädenpuristus ja joka kulkee hiukan varjoissa. Voisin kuvitella, että nuorempana hän ei ollut ensimmäisenä hakemassa ketään tanssiin.
Miten meillä valikoituu suuriksi pomoiksi miehiä, joita ei erota massasta muuta kuin käyntikortti. Johtamiseen ja johtajaan liittyy jotakin päätä pidempää, auktoriteettia, joka näkyy heti kun ihmisen tapaa. Kallen ja Kallasvuon tapauksessa tällaista ei havaitse. Toivottavasti seuraavassa pomossa sitä on, jotta omenayhtiö ei syö meidän Nokiaa.
16.7.2010
Helppo elämä
Kun ihminen menettää intonsa ja motivaationsa, hänestä tulee maho, ikävystynyt, turhautunut, tyytymätön. Into ja motivaatio ei mene yksin epäonnistumisten, vaan myös onnistumisten kautta. Siis tuho tulee onnistut tai epäonnistut. Kuolema ei ohita ketään.
Suomalainen yhteiskunta ei jätä ketään. Kaverista huolehtiminen on mennyt niin pitkälle, että nyt jo sukupolvet osaavat jättäytyä toisten hoitoon. Motivaatio menee, kun oikeasti ei tarvitse yrittää, leipä ja katto pään päälle tulee ilmankin.
Helppo elämä tappaa onnistuneet ja menestyneet samalla tavalla. Kun nälkä häviää, ihminen lakkaa toimimasta. Entinen menestyjä, onnistuja kurtistuu surkimukseksi, jota aikaisemmin halveksi. Maat ja mannut eivät takaa hyvää elämää, se tulee pienestä pakosta onnistua ja saavuttaa, yrittää.
Surullisinta on onnistujien ja luovuttaneiden välissä, niillä, jotka yrittävät ja eivät onnistu, jotka tekevät kaikkensa saadakseen itselleen turvallisen olon, mökin ja hiukan rahaa tilille. Nämä ihmiset pitävät kaiken pyörimässä samatta muuta kuin ikuisen epävarmuuden ja huonommuuden. Kadehtimalla onnistujia ymmärtämättä menestymisen tragediaa ja vihaamalla loisia, joita systeemi kannattaa, vaikka he kuinka yrittäisivät tuhota itsensä.
Kummallinen maailma, kuuma ja lämmin kesä kääntyy tuskaiseksi, nukkumattomiksi öiksi, kun markkinatalous ei kykene vastaamaan kylmälaitteiden kysyntään. Aurinko polttaa ihon rikki ja viina silpoo ihmisiä kaduilla ja kotona. Suomalainen ei ole valmis liikaan lämpöön.
Rauha, hidastaminen, hidastuminen. Oleelliseen keskittyminen, yrittäminen, itsensä likoon laittaminen tekee hyvää, kenelle tahansa.
15.7.2010
Nokia konkurssiin?
Todennäköisesti ei, koska joku ottaa yhtiön haltuunsa ennen kuin ruutana-strategia muuttuu pysyväksi olotilaksi. Yhtiö ei kuitenkaan voi hyvin. Osakekurssi on lakannut olemasta. Yhtiö näyttää entiseltä Neuvostoliitolta Applen rinnalla.
Nokian liikevaihto vuonna 2008 oli 50 miljardia, vuotta myöhemmin se oli enää 40. Voitto ennen veroja putosi lähes 5 miljardista alle miljardiin. Tuotekehitykseen käytettiin edelleen lähes 6 miljardia. Yhtiö on syöksykierteessä.
Nokian nälkäisimmät johtajat ovat lähteneet pelaamaan golfia saatuaan pussinsa turvoksiin. Osa aika nopeasti ja helposti, osa pitkän ja menestyksellisen tekemisen jälkeen. Nokian johdossa on kaksikko, joka on ollut siellä aina. Ollila yhdessä Kallasvuon kanssa nosti yhtiön maailmanmenestykseen. Molemmat saivat samalla takin täyteen glooriaa ja tilille euroja niin, että heikompaa hirvittää.
Tällaisessa tilanteessa ihminen menettää mielenkiintonsa ja draivinsa. Se on inhimillistä. Minkä takia vetää itsestään viimeiset irti, kun oikeasti ei tarvitse. Nokian kohtalo ei enää ole sen johtajien kohtalo, mikä on suuri ongelma Nokialle.
Nyt olisi aika vaihtaa Nokian menestyksellinen johto uuteen, tähän aikaan sopivampaan. Nykyinen johto ajaa Titanicinsa karille vääjäämättä. Ongelma on Nokian omistamattomuus, yhtiöllä ei ole omistajina kasvollisia kapitalisteja, jotka ruoskisivat yritysjohtoa.
Tässä olisi Solidiumille oiva hetki ja paikka ryhtyä ohjaamaan suomalaista omistajuutta. Nokian määräysvalta on tarjolla edullisesti.
Ota yhteyttä
Kari Uoti Consulting Ky
Lakiasiaintoimisto
Itälahdenkatu 14 C 60 00210 Helsinki
y-tunnus 1913603-9
Kari Uoti +358 500 500000
kari.uoti(a)oikeuson.com
www.kariuoticonsulting.fi
Kirottu salaisuus
Kirottu salaisuus on uusin kirjani.
Kari Uoti Consulting Ky | Puhelin: +358 500 500000 | kari.uoti(a)oikeuson.com