Blogi 
2.2.2012
itsensä etsimistä - ja löytämistä
Olen kirjoittamassa kirjaa parisuhteen kiemuroista yhdessä Henriika Maikun kanssa, nuoren terapeutin, joka parantaa sydämellä, rakkaudella, avaruudella, myötätunnolla ja viisaudella, joka ei ole hänen, vaan meidän kaikkien kunhan otamme sen vastaan.
Tähän retkeen liittyy Vedanta-tieto, vanha intialainen viisaus, joka syöksee samaan jokeen, viisaampaan elämään, joka on myös askareitteni kohteena. Siis vähän eri meininkiä kuin aikaisemmin.
Henriikan jutuista hiukan, tässä hänen blogistaan, anteeksiantamisesta, miltä maistuu:
"Ajattele jotain ihmistä, jolle koet antaneesi anteeksi hänen loukattuaan sinua. Tai ajattele ihmistä, jolle haluaisit antaa anteeksi, muttet ole vielä voinut. Tai ehkä näet mielessäsi ihmisen, jolle tuntuu mahdottomalta antaa anteeksi. Syvenny näkemään mielessäsi hänen kasvonsa ja koko olemuksensa. Kuuntele mitä kehossasi tapahtuu, millaisia ajatuksia mieleesi nousee. Tunne onko sydämesi pehmeä, avonainen ja laaja, vai tuntuuko se sulkeutuneelta ja kovalta? Jos kysyt itseltäsi, olenko antanut anteeksi tai onko anteeksianto mahdollinen, millaisen vastauksen saat. Olennaista on, että kaikki vastaukset ovat yhtä hyviä. Totuudessa voimme parantua. Niin kauan kuin väistelemme, kiemurtelemme ja esitämme muuta kuin olemme rakkaudelle ei jää tilaa. Tunne, miten sinun on mahdollista vain levätä tunteessa, aistimuksissa, omassa itsessäsi. Tunne miten tämän maailmaan mahtuu kaikki. Tunne miten voit ottaa avosylin kaiken vastaan ja päästää avosylin irti. Levätä avoimessa.
Kärsimys ei ole henkilökohtaista, vaan syvästi jaettua. Aina, jokaisessa tilanteessa näemme toisessa itsemme. Kun satutamme toista satutamme todellisuudessa itseämme. Ja jos katsomme toisen ihmisen kaikkien pelkojen, hyökkäysten ja suojakilpien alle, näemme saman rakkauden, saman pyhyyden, jota itse olemme. Kun kohtelemme toista myötätuntoisesti, annamme myötätuntoa itsellemme. Ja kun opimme suhtautumaan itseemme myötätuntoisemmin ja lempeämmin, se heijastuu välittömästi suhteessamme toisiin.
Anna mieleesi tulla jokin sellainen tilanne, jota sinun on ollut vaikea antaa itsellesi anteeksi. Huomaa ajatukset, ehkä kokonainen tarina, joka tilanteeseen liittyy. Tunne keho, hengitys, lattian kosketus jalkojen alla, tuolin kannatus ja sano itsellesi: Minä rakastan sinua. Minä annan sinulle kaiken anteeksi. Ei haittaa, vaikka se tuntuisi lapselliselta, hassulta, epäaidolta. Ei haittaa vaikket voisi tuntea sanojen vaikutusta. Sydämesi kuulee kyllä.
Anteeksianto on radikaali rakkauden tila, jossa päästämme itsemme vapaiksi. Näemme että kaikki on ja on ollut koko ajan täydellistä. Se mitä tapahtuu, tapahtuu, kuinka muuten se voisikaan olla? Kun oivallamme tunteiden ja syvemmän tietoisuuden tasolla mitä tilanne ja toinen ihminen on meille opettanut, huomaamme että olemme saaneet lahjan. Lahjan löytää rakkauden ja selkeyden itsestämme. Rakkauden, joka sulkee sisäänsä myös varjomme. Kun huomaamme, että kaikki meissä on rakastettua, voimme päästää irti uhriudestamme. Voimme sitoutua toisenlaisiin kokemuksiin ja uskomuksiin elämästä.
Anteeksiantaminen on hyvän vastaanottamista. Se on irti päästämistä katkeruudesta ja avautumista rakkauteen, runsauteen ja luovuuteen. Anteeksiantaminen ei ole ajattelun teko, se on teko, joka vapauttaa ja hoitaa sydäntä ja me tunnistamme sen heti, kun elämme sen todeksi."
Niin, siis kaikki on itsessä, hyvä, paha, rakkaus, rakkaudettomuus. Itseään voi korjata kun kääntää katseensa itseensä, ei ulos, mikään ei tule sinuun ulkoa, kaikki on jo tässä. Yksinkertaisinta olisi etsiä kaikki ulkoa, hyvät ja pahat asiat, ei ne sieltä löydy. Rakkauden harha, luulo, että tulen onnelliseksi kun saan tuon tai tuo antaa minulle jotain, on kohtalokas harha. Tämän harhan perässä liian moni juoksee eikä koskaan saa kiinni.
Olen kokeillut Henriikan metodia, matkaa, joka on jotain aivan muuta. Jos yhtään kiinnostaa, käy vilkaisemassa hänen sivuillaan hetki.org, tämä kortti kannatttaa katsoa.
Kommentoi
:: 2 kommenttia
24.1.2012
Hyvä ja paha
Olin Haaviston vaalitilaisuudessa haistelemassa ilmaa. Lähdin sinne hetken mielijohteesta, tuli sellainen fiilis, että nyt on jotakin erikoista tapahtumassa. Ja tapahtuihan siellä, törmäsin muutamaan vanhaan kaveriin ja erittäin lämpimään ja miellyttävään ilmapiiriin, ihmisiin, jotka olivat iloisia ilosta, ei vallanhimosta, iloisia siitä, että hyvä pärjää.
Minulla ei ole kantaa politiikkaan, minulla on nyt kanta hyvän ja pahan välille. Minusta olisi kiva jos hyvä voittaisi, ettei tarvitsisi jatkaa vanhassa ja totutussa pahan, käskyn, auktoriteetin ja kiusaamisen maailmassa.
Sauli Sale Niinistö on salolainen juristi, joka tunnetaan alueella tehokkaana ja aikaansaavana ukkona. Hän saa aikaan ja toteuttaa päämiehensä tahtoa vain tavalla, joka on ruma, Sale on ilkeä, kova, kylmä ja häikäilemätön. Jokainen voisi yrittää kuvitella Salen istumassa neuvottelupöytään, jossa yritetään sopia tai sovitella jotakin, miltä kuva näyttää? Sovinnolliselta, lämpimältä, sellaiselta, että kohta kaikki nousevat pöydästä iloisina ja onnellisina, ketään ei jyrätty tai murskattu, kaikki voittivat?
No, Salen pöydässä näin ei tapahdu, mutta entä Haaviston. Ukko on mesonnut maailmalla neuvottelemassa mustan Afrikan mustien rosvopäälliköiden kanssa. Pekka on mennyt tilanteeseen kuin tilanteeseen ilman suojaa, suojanaan vain hyvä henki, tahto tehdä hyvää. Tilanteet ovat olleet sellaisia, että Salea sinne ei olisi saatu edes panssarivaunussa ja jos hän olisi kypärä päässä tilanteeseen uskaltautunut, en usko, että ei olisi palannut, pataan olisi joutunut, vaikka sitkeä onkin.
Haavisto on sivari, niin ja rohkea avoimuudessaan ja muussa. sale on upseeri, ja arka kaikessa. Hän pelkää ja peittää heikkoutensa kovuuteen, muiden nolaamiseen, alistamiseen ripittämiseen. Suomi ei tässä maailmantilanteessa tarvitse itselleen sotapäällikköä, joka salekaan ei ole, vaan henkilön, joka toiminnallaan edesauttaa, että sotaa ei tule. Kumpi pärjää ihmisten kanssa kylillä? Maailmalla?
sale on menneen talven lumia, joka valitettavasti tulee saamaan paljon ääniä, koska hän muistuttaa siitä vanhasta ja hyvästä, joka pitää sisällään kurjuutta, alistamista, komentelua ja hierarkioita. Ihmiset äänestävät häntä, koska hän tuntuu tutulta. Jos ihmiset pysähtyisivät miettimään, mitä haluavat, sale joutuisi eläkkeelle ensi kuun alussa, toivotaan että näin käy.
Kommentoi
:: 14 kommenttia
17.1.2012
Mitä minä sanoin Jari!
Syksyllä 2009, reilut kaksi vuotta sitten kirjoitin blogin aiheesta Jari Sarasvuon konkurssi. Otsikko oli raflaava ja se päätyi pian myös Talouselämä-lehteen, jossa Jari Sarasvuo kilpi kirkkaana kertoi, että tyhjä on arvokasta. Niinhän hän on tehnyt menestyksellä vuosikausia. Samassa yhteydessä hän kehotti minua pitäytymään ihmisoikeusjuridiikassa, koska talouselämän lait on niin erilaisia.
No, miten kävi, kaikki mitä tuolloin kirjoitin osoittautui todeksi. Tänään Trainers' House kirjasi tästä reiästään vajaat 20 miljoonaa nollaksi. Tänään siis tapahtui se, minkä sokeakin näki puusilmällään jo vuosia sitten, keisarilla ei ole vaatteita, vaikka keisari ja sen palkkaamat analyytikot mitä väittivät.
Kun vertaa Sarasvuon/Trainers' Housen kirjaamiskäytäntöjä ja toisaalta Jippii jutun perusteita, ei voi kuin ihmetellä, miten joku päätyy leivättömän pöydän ääreen ja toinen ei, vaikka asiat kovasti muistuttavat toisiaan. Miten Jippiin tase voi olla väärin, kun Trainers Housen reikä on ollut vuosia "muka" omaisuutta. Onko sijoittajille annettu oikeaa tietoa Trainers' Housen taloudellisesta asemasta?
Miksi tällaisia kysymyksiä ei kysytä? Minusta tuntuu, että tässä läjässä on varsin paljon vielä näkymätöntä mätää, jonka soisi tulla selvitetyksi, alla linkki alkuperäiseen juttuun sekä Talouselämän siitä tekemään uutiseen,
http://www.oikeuson.com/sivut/blogi?avaa=442&sivu=
http://www.talouselama.fi/uutiset/kari+uoti+jari+sarasvuon+kimpussa/a350228
Kommentoi
:: 6 kommenttia
11.1.2012
Miten on?
Miksi kaikki tuntuu niin epämääräiseltä, epävarmalta, asiat ja ihmiset vyöryvät, maailma on sekava, on vaikea kiinnittyä mihinkään, suhtautua asioihin, kaikki tuntuu monimutkaiselta. Tämä ei johdu yksin vuodenajasta, tammikuun sateista, vaan ihminen vain on sellainen, kasa tahtoa, haluja, viettejä, kaikenlaista mielenmyllerrystä, joka johtaa hankaluudesta toiseen.
Ihminen tekee pahaa, kaikenlaista kenkkumaista toiselle, ahneuttaan, silkkaa pahuttaan, osoittaakseen ylemmyyttään, alemmuudesta, tuhoaa luontoa, tuhoaa elämää saadakseen itselleen enemmän, ajaakseen hienommalla autolla, matkustaakseen pitemmälle hienompaan hotelliin, normaali elämä.
Ihminen tuijottaa itseään, maalaa ja meikkaa, nostaa painoja, viilaa kynsiään, imuttaa rasvaa kyljestä, korjaa tissiä, laittaa tukkaa, kaikenlaista koreillakseen, ollakseen haluttavampi, enemmän kuin toinen.
Kuitenkin tuntuu aika tyhjältä. Mistä oikein on kysymys, miten kaikki oikein on? Niin, kaikki on, siinä se. Me emme synny emmekä kuole, mikään ei ala, eikä lopu, kaikki on.
Ihmiset ovat kaikki samaa, yhdessä kaiken muun kanssa. Kun tapaat toisen, on hän samaa, sinua, molemmat ovat. Kun halaat toista ihmistä, halaat itseäsi, kun lyöt toista, lyöt itseäsi.
Ei niin, että se meidän silmissä näkyvä ihminen, joka käyttää aikansa kaikkeen turhaan elämässään, olisi se sama kuin sinä. Se sama on sinussa, ei sinun kasvoissa, tukassa, korvissa, vaan sinussa sellainen kuin sinun itse on.
Voit katsella ympärillesi ja nähdä samaa. Se sama on joka paikassa. Et voi mennä minnekään karkuun sitä, koska se on kaikkialla eikä se koskaan lakkaa. Ihmisestä lakkaa tomumaja, jolla ei ole merkitystä, mutta ihminen itsessään ei lakkaa, se on. Tästä seuraa, että koska kaikki on samaa, kukaan ei ole toistaan arvokkaampi, oli naamassa meikkiä tai ei, oli omat tai keinotissit, oli mitä tahansa, kaikki on samaa.
Kun tapaat toisen, tapaat itsesi, käyttäydy sen mukaan, näin ei tapahdu nyt, koska ihmiset luulevat toisen ihmisen tavatessaan olevansa tekemisissä jonkun toisen kanssa. Siksi he käyttäytyvät idioottimaisesti ja antavat tunteiden ratkaista miten suhtautuvat tähän toiseen eli itseensä. Nämä tunteet tekevät tuhoa, koska harva jaksaa rakastaa toista niin kuin itseään.
On hyvin rauhoittavaa ajatella, että kaikki on, riippumatta siitä mitä teet tai joku toinen tekee. Voit tehdä oman ja toisen elämän vaikeaksi käyttäytymällä toista eli itseäsi kohtaan huonosti kelvottomista motiiveista, miksi toimia näin, miksi olla kurja itselleen.
Kun kaikki on, ei ala, lopu eikä muutu, voit turvallisesti vain olla. Ei tarvitse yrittää olla jotain, koska kaikki ovat ihan samaa riippumatta siitä mitä ja miten ähellät. Kohtele itseäsi kunnolla, jotta näillä muilla heeboilla olisi helpompi tomumajansa kanssa, silloin kaikilla on parempi, on rauhallisempaa ja kaikki ovat onnellisempia.
Kommentoi
:: 1 kommentti
10.1.2012
Mustamaalaus
Viime viikolla poliisi kertoi tutkivansa Antti Jokista epäiltynä raiskauksesta. Mitään ikävämpää mies ei voi lukea lehdestä, mies, joka ohjaa juuri Sofi Oksasen kirjaan perustuvaa leffaa. Voin kuvitella, että Sofi ei läpsytellyt käsiään innosta kuultuaan tästä rikosepäilystä, no kuka läpsytteli, media tietenkin.
Mikä voisi olla makeampi uutinen kuin tällainen, Holyywood-ukko epäiltynä raiskauksesta. Ja poliisi vahvistaa tutkivansa rikosta, poliisi hakee Jokisen mökistään aamutuimaan, ukko vielä edellisen illan bileiden höyryissä, suoraan asemalle, epäiltynä raiskauksesta. Tämä on kuin elokuvista, harvoin poliisilta löytyy tällaista vauhtia tällaisessa asiassa, raiskausrikosta mitenkään vähättelemättä.
Nyt Jokinen todetaan syyttömäksi ja hän ei ole iloinen. Maine mustattu perusteettoman rikosepäilyn perusteella, mutta tätä mustaamista kesti kyllä poikkeuksellisen lyhyen ajan ottaen huomioon, miten tämä poliisijuna yleensä etenee.
Katselin juuri poliisihallituksen selvitystä poliisin esitutkinnasta tekemästä uutisoinnista, joka tapahtui 10 vuotta sitten. Poliisi paljasti medialle tutkivansa merkittävää talousrikosta tilanteessa, jossa vastaaja ei ollut vielä saanut vastata, kunhan oli epäiltynä. Asia sai erittäin paljon isomman näkyvyyden kuin Jokisen juttu, Hesari kunnostautui levittämällä juttua etusivulta seuraavalle aukeamalle, suurin piirtein Kekkosen kuoleman kokoinen uutisointi.
Aikaa kului, asiaa käsiteltiin mediassa ja tuomioistuimissa. Käräjäoikeus tuomitsi, hovioikeus tuomitsi, korkein oikeus tuomitsi ja sitten pian tämän jälkeen korkein oikeus totesi, että oppista rallaa, ei se ollutkaan syyllinen, siis kumosi oman tuomionsa.
Mies oli syytön, ei korkeimman oikeuden viimeisen ratkaisun jälkeen, vaan alusta saakka, koska ihminen on syytön, kunnes hänet on lainvoimaisesti tuomittu rikoksesta.
Poliisi selitti, että niin, silloinsen tiedon mukaan kyse oli rikoksesta, niin, mies oli ainoa, joka sanoi ja selitti, ettei kyse voi olla rikoksesta, no kaikki muut olivat toista mieltä ja lopulta nämä kaikki muut olivat väärässä. Kyse oli perusteettomasta rikosepäilystä, joka kesti yli 10 vuotta väitetystä tekoajankohdasta, tarkalleen ottaen 12 vuotta.
No, pitäisikö miestä hyvittää siitä, että poliisin aloitteesta hänet mustamaalattiin järkyttävän pitkäksi aikaa. Poliisin mielestä ei, koska kaikki muutkin olivat yhtä väärässä kuin poliisi, tällä poliisi viittaa tuomioistuimiin, jotka lukivat lakia aivan yhtä pieleen. Siis, kun lähes koko oikeuskoneisto on täysin väärässä, oikeuttaa se erityisen hyvin loukkaamaan toisen kunniaa ja mustamaalaamaan tätä.
Ainoa, joka lopulta tiesi, miten asia on, oli tämä syytön, mutta erittäin pahaksi ja mustaksi maalattu mies. Ehkä se korvaa tämän muiden ymmärtämättömyyden. Onni ei tule muista, se on sinussa, jos vain ymmärrät ja näet sen
Kommentoi
:: 2 kommenttia
Seuraava sivu >
|
Ota yhteyttä
Kari Uoti Consulting Ky
Lakiasiaintoimisto
Itälahdenkatu 14 C 60 00210 Helsinki
y-tunnus 1913603-9
Kari Uoti +358 500 500000
kari.uoti(a)oikeuson.com
www.kariuoticonsulting.fi
Yhteystietoihin
Kirottu salaisuus
Kirottu salaisuus on uusin kirjani.
Lue kirjaesittely kustantajani WSOY:n sivuilta
|