Blogi

Finavia case


10.9.2016 kello 11:25 - Kari Uoti


 


Finavia ryhtyy spekuloimaan korkojohdannaisilla ja häviää kymmeniä miljoonia. Yhtiön hallitus selvittää asiaa ja päättää nostaa vahingonkorvauskanteen yhtiön aikaisempaa hallitusta ja tilintarkastajaa/yhteisöä kohtaan. Valtion talouden tarkastusvirasto katsoo, että " Tarkastusviraston näkemyksen mukaan Finavian hallitus on tehnyt nämä päätökset asianmukaisesti ja tarkoituksenmukaisen harkinnan perusteella." Siis nämä kanteitten nostopäätökset.

Kaikki tämä tapahtuu alkuvuonna 2015. Loppuvuonna 2015 Finavia päättää sopia jutun tilintarkastajan kanssa ja luopuu vaatimasta korvauksia entiseltä hallitukselta.

Mistä tämä armeliaisuus?

Liikenne ja viestintäministeriö ryhtyi kätilöimään oikeudenkäyntian lopettamista oma-aloitteisesti ja varsin aktiivisesti. Tältä osin tarkastusvirasto lausuu: "ministeriö on aloittaessaan tilintarkastusyhteisön ja Finavian välisiä sovintoneuvotteluja ja sovintosopimuksesta neuvoteltaessa suorittanut sellaisia operatiivisiksi luonnehdittavia toimia, joista päättämisen ja joiden suorittamisen on tarkastuksessa tulkittu luonteenomaisesti kuuluvan yhtiön ja sen johdon tehtäviin. On kyseenalaista, voiko tämän laatuinen toiminta perustua osakeyhtiölaissa tarkoitettuihin osakkeenomistajan oikeuksiin. Tarkastuksessa on tulkittu, että valtion määräysvallassa olevassa yhtiössä päätös sovintoneuvottelujen aloittamisesta ja sovintosopimuksen valmistelutoimet ovat yhtiön tehtäviin kuuluvia operatiivisia toimia. Valtio-omistajalla ei ole myöskään yhtiöoikeudellisen hyvän hallintotavan ja tähän liittyvien corporate governance -ohjeitten perusteella oikeutta puuttua omistamansa yhtiön operatiiviseen toimintaan."

Toisin sanoen ministeri Berner puuttui suorasukaisesti asiaan ja käski lopettamaan oikeudenkäynnit. Käytännössä asia hoidettiin siten, että Finavian hallitukselle hommattiin sopiva asiantuntijalausunto, joka näki kanteissa riskejä ja hallitukselle jätettiin toimittamatta kaksi asiantuntijalausuntoa, jotka puolsivat kanteita.

Luopumisen seurauksena " tarkastusviraston näkemyksen mukaan myös kyseenalaista, onko liikenne- ja viestintäministeriön omistajaohjaus ylipäänsä mahdollistanut valtion tai Finavian kannalta taloudellisesti parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamisen Finavian ja tilintarkastusyhteisön välisessä riita-asiassa."

Asiassa on juridisesti kyse hallituksen jäsenen vahingonkorvausvastuusta. Tässä tapauksessa hallituksen jäsenten perustuu vahinkoon, joka on aiheutettu ryhtymällä liiketoimiin, jotka eivät kuulu Finavian yhtiöjärjestyksen mukaiseen toimintaan. Tämä tarkoittaa, että hallituksen jäsenet olisivat olleet vastuussa ja heidän tuottamuksensa perustuisi suoraan lakiin OYL 22 luku 1§ 3 mom

Finavian hallituksella on ollut velvollisuus nostaa kanne vahinkoa aiheuttaneita henkilöitä kohtaan. 

Ministeriön vastauksessa todetaan, että ministeriö arvioi asiaa laajemmasta näkökulmasta huomioon ottaen korvauksen saamisen todennäköisyys, saavutettavissa olevat edut riskeihin nähden.

Pankkikriisin aikaan ei paljon mietitty tällaista laajempaa näkökulmaa, vaikka se silloin varmasti olisi ollut perusteltua. Ihmiset listitiin, kahlittiin oikeudenkäynteihin riippumatta siitä oliko valtiolla mahdollisesti saatavissa jotakin. Toteutettiin oikeutta niin kuin lännessä aikanaan. Jos tätä samaa logiikkaa noudatettaisiin, Finavian valtiolle kymmenien miljoonien vahingon aiheuttanut hallitus olisi tullut laittaa vastuuseen. 

Ajat ovat muuttuneet vai ovatko, onko asiassa jotakin muuta, jota peitellään näillä löperöillä selityksillä

 

 

 Kommentit ()

Lisää kommentti
 16.9.2016 - 12:41:21

Onko blogissa virhe? Finavian hallitus nimenomaan päättii keväällä osasta kanteiden luopumisesta yksimielisesti ja myöhemmin syksyllä äänesti 4-3 samojen kanteiden nostamisen puolesta. Ei voi myöskään olla normaali tilanne, että yhden omistajan suuryrityksen hallitus arpoo tällä tavoin.